Koirien hyvinvointi

Koirat ovat meille paljon enemmän kuin työtovereita – ne ovat osa arkeamme ja perhettämme. Kaikkia ohjelmia järjestettäessä on koirien hyvinvointi aina ensisijaista, sillä hyvinvoiva koira on innokas, iloinen ja motivoitunut.

Jokainen koira on yksilö, ja saa yksilöllistä hoitoa sekä huolenpitoa. Seuraamme niiden hyvinvointia päivittäin ja huomioimme niiden iän, kunnon, luonteen ja tarpeet kaikessa toiminnassa.

Koirat asuvat tilavissa häkeissä, joissa jokaisella on oma koppi suojanaan. Häkit siivotaan vähintään kerran päivässä, ja puhtaus sekä viihtyisyys ovat meille itsestäänselvyys. Koirien kanssa vietetään aikaa päivittäin myös työn ulkopuolella, sillä hyvä suhde koiriin rakentuu yhteisestä arjesta, luottamuksesta ja yhdessä tekemisestä.

Koirat pääsevät juoksemaan vapaana päivittäin, mikä tarjoaa niille liikuntaa, virikkeitä sekä ylläpitää hyvää peruskuntoa ja kehittää lihaksistoa monimuotoisesti. Vapaana liikkuminen vahvistaa myös lauman sosiaalisia suhteita ja yhteenkuuluvuutta. Varsinainen vetoharjoittelu aloitetaan syksyllä vasta silloin, kun sää on riittävän viileä turvalliseen harjoitteluun.

Talvikauden aikana jokaisen koiran työmäärä suunnitellaan yksilöllisesti. Ikä, fyysinen kunto, kokemus ja jaksaminen määrittävät, kuinka pitkiä matkoja koira juoksee ja kuinka paljon se tarvitsee lepoa sekä ravintoa. Jokaisella koiralla on vähintään kolme vapaapäivää viikossa, jotta se ehtii palautua ja säilyttää hyvän työmotivaationsa koko talvikauden ajan.

Koiran elämä ei pääty siihen, kun työura päättyy. Kun koira ikääntyy eikä enää jaksa osallistua safareille, se jää meille viettämään ansaittuja vanhuudenpäiviään. Emme myy tai anna vanhoja koiriamme pois, vaan jokainen koira saa asua tutussa ja turvallisessa ympäristössä oman laumansa kanssa koko elämänsä ajan.

Meille on tärkeää, että koira saa vanheta rauhassa tuttujen ihmisten ja koirakavereiden ympäröimänä. Ikääntyvät koirat saavat tarvitsemansa levon, hoivan ja yksilöllisen huomion – aivan kuten nuoremmatkin. Ne ovat meille tärkeitä perheenjäseniä myös silloin, kun niiden tassut eivät enää vie safarille.